Promiskuiteetti ei kovin kestävää kehitystä yhteiskunnallisesti varsinkaan

Karsastamme promiskuiteettia lähtökohtaisesti. Se voi tietysti olla veteen piirretty viiva joskus, kun aina ei tiedä, minne elämä vie ja mikä jatkuu, mikä ei. Vaan viiva mennee viimeistään siinä, kun egoistis-nihilistis-hedonistinen maailmankuva on ottanut jostakusta kokonaan vallan. Tarpeeton pulliaisten sydänten rikkominen on vaan ikävää. Andrew Tate esimerkiksi on vinkkelistämme aika poikamainen paljolti, kuten on Big Brotherkin, jossa kisasi. Tosi-tv harvemmin lienee hirveän mieltä ylentävää.