Lara Croft, Joanna Dark ynnĂ€ muut naishahmot peleissĂ€ ovat olleet tuttua kauraa videopelien ystĂ€ville. Virtuaalinen naiseus ei pahemmin hetkauttane terveitsetuntoisen ukon miehuutta – mikĂ€li asiassa on muutoin yhtÀÀn jĂ€rkeĂ€. Se ei ole myöskÀÀn mitÀÀn erityisempÀÀ kulttuurista omimista, koska naiset ja ukot ovat olleet yhtĂ€ perhettĂ€. Pikemmin se on kulttuurista alistumista, ja mukautumista €parlamenttimme metkuihin. Lanitimme lapsuudenkartanossa aika monia kertoja parikymmentĂ€ vuotta sitten lĂ€hinnĂ€ Halo-trilogian pelejĂ€ pelaten. Alla olevan pelivideon pelaaja ja aktiivinen lani-iltoihimme osallistuja piti tĂ€rkeĂ€nĂ€, ettĂ€ nokittaisi minut, koska olin usein lani-iltojen suvereeni ykkönen. No ajan kanssa hĂ€n nokittikin. Tosin ei oikein koskaan kyennyt puhumaan niitĂ€ nĂ€itĂ€ ja pelaamaan yhtĂ€aikaisesti parhaita pelejÀÀn, toisin kuin bloggaaja. HĂ€nestĂ€ tuli ymmĂ€rtÀÀkseni lopulta tilastojen paras zombitappaja Halo 4:ssĂ€, jolla oli yli miljoona aktiivista pelaajaa. Yksi vinkkini matkalla huippuaan oli valita naisavatar, koska se oli ukkoja pienempi – vaikkei hitbox-osuma-alueiltaan, niin visuaalisesti. Niin halonhakkaaja tekikin vastaisuudessa. Turhia liekehtiviĂ€ kypĂ€riĂ€ ei varsinkaan pÀÀlle puettu. Alkaen viime talvesta, myös Saksassa on saanut muuttaa sukupuolta tuon tuosta. Paperinaiset ovat oivallinen keino parantaa vĂ€hemmistöjen asemaa, vĂ€hentÀÀ seksismiĂ€, ratkaista nic€propagandan ÀÀrilaitoja ruokkineita lieveoireita ja ylipÀÀtĂ€nsĂ€ tuoda vĂ€estöÀ yhteen mielenterveyttemmekin tĂ€hden.